Runoja

Runo

Minun rakkaustarinani.

Eräänä päivänä heräsin aamulla aikaisin katsomaan auringon nousua. Ah, Jumalan luomistyön kauneus on vertaansa vailla. Katsellessani, ylistin Jumalaa Hänen kauniista työstään. Istuessani, tunsin Jumalan läsnäolon.

Hän kysyi minulta, "Rakastatko minua?"
Minä vastasin, "Totaakai Jumala! Sinä olet minun Herrani!"
Sitten Hän kysyi, "Jos olisit fyysisesti vammainen, rakastaisitko silti minua?"
Hämmästyineenä katsoin alas käsiini, jalkoihin ja muuta vartaloani ja ajattelin kuinka monia asioita en pysytisi tekemään, asioita joita pidin itsestään selvyytenä.
Ja minä vastasin, "Se voisi olla vaikeaa Herra, mutta minä silti rakastaisin Sinua".

Sitten Herra kysyi minulta, "Jos sinä olisit sokea, rakastaisitko silti minun luomistyötä?"
Kuinka voisin rakastaa jotain ilman että voisin nähdä sen?
Sitten ajattelin kaikkia sokeita ihmisä maailmassa ja kuina monet heistä silti rakastavat Jumalaa ja Hänen luomistyötään.
Joten vastasin, "Se olisi vaikeaa ajatella, mutta rakastaisin silti Sinua."

Herra kysyi sitten minulta, "Jos olisit kuuro, kuuntelistko silti sanaani?"
Kuinka voisin kuunella mitään, jos olisin kuuro?
Sitten ymmärsin Jumalan kuunteleminen ei ole korvilla kuuntelemista vaan sydämellä.
Minä vastasin, "Se voisi olla vaikeaa, mutta minä silti kuuntelisin Sinun sanojasi."

Sitten Herra kysyi, "Jos olisit mykkä, ylistäisitkö silti Nimeäni?
Kuinka voisin ylistää ilman ääntä?
Silloin minulle tuli mieleen: Jumala haluaa meidän laulavan suoraan sydämestämme ja sielustamme.
Ei sillä ole väliä miltä me kuullostamme.
Joten vastasin. "Vaikka en fyysisesti voisi laulaa, ylistäisin silti Sinun Nimeäsi."

Ja Herra kysyi, "Rakastatko minua todella?"
Rohkeudella ja vahvalla uskolla, vastasin ylpästi, "Kyllä Herra!"
Minä rakastan Sinua koska olet yksi, oikea Jumala!
Luulin että olin vastannut hyvin, mutta Jumala kysyi, "Miksi sitten teet syntiä?"
Minä vastasin, "Koska olen vain ihminen, en ole täydellinen."

"Miksi sitten rauhan aikaan harhailet kauas?
Ja vain ongelmien aikaan rukoilet tosissasi?

Ei vastausta. Vain kyyneliä.

Herra jatkoi: Miksi rukoilet vain seurakunnissa ja yksinäisyydessä?
Miksi etsit minua vain vaikeuksien aikana?
Miksi kysyt asioita itsekkäästi?
Miksi pyydät epäreiluja asioita?

Kyyneleet jatkoivat valumistaan poskiani pitkin.

Miksi häpeät Minua?
Miksi et ole levittänyt hyviä uutisia?
Miksi vainon aikana, itket muille kun Minä tarjoan olkapäätä johon itkeä?
Miksi keskit tekosyitä kun Minä annan sinulle tilaisuuden palvella Minun Nimessäni?

Yritin vastata, mutta ei ollut vastausta mitä antaa.

Sinua on siunattu elämällä.
Minä en luonut sinua heittäksesi tämän lahjan pois.
Olen siunannut sinua kyvyllä palvella Minua, mutta silti sinä vain käännyt pois.
Olen ilmoittanut Minun sanani sinulle, mutta sinä et voita tietoa.
Minä olen puhunut sinulle, mutta korvasi ovat olleet suljetut.
Olen näyttänyt siunaukseni sinulle, mutta sinun silmäsi olivat kääntyneet muualle.
Olen lähettänyt sinulle palvelijoita, mutta sinä istuit joutilaana kun heidät ajettiin pois.
Minä olen kuullut rukouksesi ja Minä olen vastannut niihin kaikkiin.
Raskastatko sinä todella Minua?

En voinut vastata.
Kuinka voisin?
Olin häkeltynyt
Minulla ei ollut tekosyytä.
Mitä voisin sanoa tähän?

Kun olin itkenyt sydämeni pohjasta, ja kyyneleet olivat loppuneet, minä sanoin, "Ole hyvä Jumala, ja anna minulle anteeksi. En ole arvoisesi palvelija."
Herra vastasi, "Se on minun armoni, palvelijani,"
Minä kysyin, "Miksi Sinä sitten annat aina anteeksi minulle?
Miksi Sinä rakastat minua niin?

Herra vastasi, "Koska olet minun luoma.
Minä en koskaan hylkää sinua.