|
Näitä mietiskeli suomalainen 36v. nainen.
Uskontoja maailmassa on monia, muslimius yhtenä niistä.
Tapaamani muslimit ovat olleet fiksuja inhimillisiä ihmisiä, uskonto on heillä tiiviisti jokapäiväisessä
elämässä mukana.
Tottakai muslimitkin kuten kristityt ja muut, ovat yksilöitä, yleistäminen on mahdotonta.
Ihminen on erehtyväinen, ei ole olemassa täydellistä virheetöntä ihmistä joka joka hetki toimisi
ehdottoman oikein kaikissa asioissa.
Se että kuuluu johonkin tiettyyn uskontoon, ei tee ihmisestä yksin täydellistä ja aina oikeassa olevaa
vaan se, että toimiiko hän inhimillisesti ja oikein, rakastavasti toisia kanssaihmisiä ja koko maailmaa kohtaan.
Samoin mikään rotu ei ole toistansa ylempänä täällä maailmassa, vaan se miten ihminen elää ja toimii,
se ei riipu rodusta eikä uskonnosta.
Kuitenkin ihmisillä käyttäytymismalli tulee perimästä, tavoista ja uskonnosta, pitää vain osata erottaa
oikea ja väärä.
Sen jokainen tuntee ja tietää sydämessään, inhimillisyys nähdään siinä kuinka hyvin sen osaa käytöksellään
ja toimimisellaan osoittaa.
Uskoisin näin että mikään uskonto maailmassa ei hyväksy vääryyttä ja väkivaltaa, vaan päinvastoin
rakkaus ja rauha muitten kanssa, oikeudenmukaisuus on ohjenuorana kaikissa.
Muslimeissa silmiinpistävintä ensi alkuun on tietysti ulkoinen olemus, vaatetus ja käytös.
Naiset ovat kiireestä kantapäähän peitettyjä, minkä muut ottavat naisen alistamisena.
Ihmettelen vain minkä takia, eikös nykymuoti ole yhtä lailla alistamista samaan muottiin, naisen
pitäisi olla kaunis, muodokas, laiha, ja näytellä ruumistaan kaikille.
Jos ei ole tarpeeksi hyvännäköinen, ei kelpaa.
Sittemmin kun tutustuu lähemmin muslimeihin, niin huomaa että lähimmäisenrakkaus ja auttamishalu
on heille kunnia-asia.
Mies pitää huolta perheestään, nainen miehestään, lapsistaan ja kodista.
Vanhuksista pidetään huolta, suku on tärkeä.
Ketään ei jätetä yksin hätäänsä kärsimään, aina joku auttaa toista.
Kuten muiden tulee hyväksyä muslimit, samoin muslimien tulee hyväksyä muut.
Erilaisuus on ihmiskunnan rikkaus.
Moi!
Ajattelimpa oman mielipiteeni kertoa. Minusta muslimi tai ei
muslimi, aivan sama. Ihminen itse on tärkeintä. Miten hän kohtelee toisia ja mitkä ovat hänen arvonsa. Itse en usko mihinkään
erityiseen jumalaan tai korkeimpaan, mutta se ei tarkoita, ettei muut ihmiset saisi uskoa mihin haluavat. Minä en koe voivani
arvostella ihmisiä uskonnon vuoksi. Toisaalta toivon suvaitsevuutta toisilta, omiin uskomuksiini ja arvoihini. Joskus tuntuu
että ihmiset ovat todellä kapea katseisia, kun arvostellaan toisten uskontoa tai kotimaata. Kenellä on muka valta sanoa että
vain minä olen oikeassa! Hah, eihän sitä kukaan tiedä. Perään kuulutan sitä että antaa kaikkien kukkien kukkia vaan. Niin
pitkään kun ketään ei loukata fyysisesti tai psyykkisesti, kaikki on oikein. Elämää kunnioittaen ja kanssaihmisiä tästä paikasta
tulee parempi paikka elää.
t:Kettu
EWE 46.
En tunne muslimien maailmaa. Montaa muslimiakaan en tunne henkilökohtaisesti. Koraania olen lukenut
vain pätkittäin, mutta myöntää täytyy, että oma raamattunikin on osittain lukematta..
Silmiini on pistänyt kuitenkin se,
että molemmissa kirjoissa on paljon yhtäläisyyksiä, kuten on myös muissa uskonnoissakin. Varsinkin raamatun vanha testamentti
ja koraani muistuttavat paljon toisiaan. Etenkin mitä tulee ruokaa ja elämäntapoihin koskevia säädöksiä. Ja oman ammattini
tuomalla tiedolla ja sen mitä itse elämästäni olen oppinut, sisältävät molemmat samoja asioita, joita noudattamalla
ihminen voisi hyvin, niin psyykkisesti ja fyysisesti.
Jokainen tulee uskollaan autuaaksi. Kirjat rakentuvat rauhalle ja rakkaudelle. Suvaitsevaisuudelle
ja toisten kunnioittamiselle. Kunpa osaisimme rakentaa elämämme niiden ohjeiden mukaan, jotka molemmille kirjoille ovat yhtäläisiä.
Kuitenkin niin, ettemme tallo tai anna talloa itseämme.
Kuin kristinuskon kannattajissa, kuin myös muslimien joukossa on omat äärilaitansa, jotka ovat vaarallisia.
Ne perustuvat paljon sanan tulkitsemiseen sanana sellaisenaan, ei sydämen ymmärrykseen ja sen viisauden kautta. Silloin sanasta
tulee laki, jota toteutetaan pistein ja pilkuin. Käytetään vallan ja alistamisen välineenä.. Ilman sydämen ymmärrystä.. Niin
kristinuskon tulkitsijat ovat alistaneet muita uskontoja lakihenkisyydellään, saaden myös paljon pahaa aikaiseksi. Muistamatta
rakkauden varsinaista sanomaa. Samoin on käynyt muslimien kanssa ja samoin käy muiden, kun ymmärrys unohtuu..
Mietin sitä,
miten kristittyjen kanssatoverieni ajatuksissa talibanien taistelut tuomitaan tai yleensä muslimit. Kun sukupolvi toisensa
jälkeen joutuu taistelemaan elintilastaan ja nuorilla ei ole tulevaisuutta. Ainoa, mitä he pystyvät tekemään on purkaa
pahaolonsa taisteluun oman elämänsä puolesta. Temperamenttikin on erilainen kuin meillä.
Suomalainen pakahtuu omaan
pahanoloonsa, iskee korkeintaan puukolla selkään kaveria tai ampuu aivonsa pellolle. Se on vain toisenlaista.
Omat vanhempani kuuluivat sota-ajan nuoriin. Heillä silmiinpistävä piirre on kerääminen, varmistaminen
ja turvaaminen pahan päivän varalle. Mitä me olisimme jos sota edelleen olisi jatkunut tähän päivään? Entä meidän lapsemme?
Olisimmeko sittenkään niin erilaisia? Ajatuksiani Lausannessa 9.12-02
|
yes